Joitakin vuosia sitten ystäväni pahoitteli sitä, ettei suomalaiseen syksyyn kuulu kansallisia juhlapäiviä. Syksy jos jokin vuodenajoista kaipaisi hyviä syitä koota läheiset ystävät ja rakkaat kokoon, kokata jotain hyvää ja nauttia pimentyvistä illoista ja yhdessäolosta.
Ajatus ei ollut minullekaan vieras. Olin itsekin alkanut yhä enemmän kiinnittää huomiota vuoden kiertoon ja vuodenaikoihin. Osittain syynä oli se, että paikallisen osuuskunnan jäsenenä jouduin ensimmäistä kertaa aikuiselämässäni kohtaamaan hyvin konkreettisella tavalla, miten raaka-aineiden saatavuus, varsinkin näillä pohjoisilla leveyspiireillä, on vuodenaikaan sidottu.
Typerältähän se kuulostaa ääneen myönnettynä. Miten niin aikuinen ihminen ei muka ymmärrä, että talvella ei kasva hedelmää?! Totta kai minä sen tiesin. Supermarkettien tusinatallaajana en vain sitä omassa elämässäni ollut varsinaisesti tuntenut.
Kokemus kuitenkin avasi silmäni ja jouduin konkreettisella tavalla ruveta pohtimaan myös omia tarpeitani vuodenaikojen vaihtuessa. Mistä sain vitamiinit ja hivenaineet vuoden ympäri? Mitä ihoni, hiukseni ja kynteni tarvitsivat talvella, mitä kesällä ei tarvinnut ajatellakaan? Miten pidin mielialani korkealla, kun aurinko jäi matalalle?
Nautintoa vuodenaikojen syklisyydestä ja väliaikaisuudesta
Yksi vastaus viimeiseen kysymykseen on mielestäni vuodenkierron hyväksyminen, kunnioittaminen ja jopa juhlistaminen. Sen sijaan että yritän pitää elämäntapani ja ruokavalioni vakiona ympäri vuoden, nojaan vahvasti asioiden väliaikaisuuteen.
Nautin jokaisesta aurinkoisesta aamulenkistäni niiden kuukausien aikana, kun aamusta ja auringosta voidaan vielä puhua samassa lauseessa. Riemuitsen lempivihannesten ja -hedelmien ilmestymisestä marketin sisääntulon ensimmäiselle tiskille, koska tiedän niiden silloin palanneen sesonkiin. Otan lämpimät keitot, puurot ja pataruoat takaisin ruokalistalle vasta kun kroppani alkaa kaivata niiden luihin ja ytimiin asti levittyvää lämpöä.
Ja juhlin vuodenaikojen vaihtumista. Uuspakanalliseen wiccalaiseen perinteeseen kuuluu Vuodenpyörän käsite ja sen kahdeksan juhlapäivää, eli sapattia. Juhlapäivillä on juuret eurooppalaisessa kansanperinteessä, joskin esimerkiksi Suomessa perinteiset pakanalliset merkkipäivät ovat saaneet myöhemmin kristillisen ilmiasun.

Vaikka ei olisi kiinnostunut juhlistamaan merkkipäiviä pakanallisin tai kristillisin menoin, mielestäni on hyvä ajatus pysähtyä huomioimaan vaihtuvat vuodenajat, ja pohtimaan mitä se omassa elämässä tarkoittaa.
Tällä viikolla keskiviikkona 22.9.2021 klo 19.12 aurinko siirtyy pohjoiselta pallonpuoliskolta eteläiselle, joten hetken verran päivä ja yö ovat yhtä pitkiä. Jos vain pystyt, keksit ja haluat, kutsu ystävät ja rakkaat koolle juhlistamaan, sillä syksy on virallisesti alkanut.