Jodi on ruumiille välttämätön hivennäisaine, joka on saanut nimensä kreikan kielen violettia tarkoittavasta iodes-sanasta. Jodi osallistuu kilpirauhasen toimintaan. Sitä tarvitaan kilpirauhashormonien tyroksiinin (T4) ja trijodityroniinin (T3) valmistamiseen. Näitä hormoneja tarvitaan mm. keskushermoston normaaliin toimintaan.
Raskaana oleville naisille sekä sikiöaikaisen ja kasvavan lapsen kehitykseen jodin saanti on ensiarvoisen tärkeää. Aikuisilla jodin puute voi aiheuttaa kilpirauhasen suurentumaa eli struumaa. Suomessa jodin päivittäinen minimimääräsuositus on aikuisilla 150 µg, raskaana olevilla 175 µg ja imettävillä 200 µg. Turvallisen päivittäisen määrän ylärajana pidetään 600 µg.
Suomen maaperä sisältää luontaisesti vain vähän jodia. Vuodesta 2015 lähtien Valtion ravitsemusneuvottelukunta on suosittanut, että kotitalouksissa, joukkoruokailussa ja elintarviketeollisuudessa käytetään jodioitua ruokasuolaa tilanteen parantamiseksi väestötasolla, mutta silti osa suomalaisista kärsii jodin puutteesta. Jodioidun suolan loputon lisääminen ruokavalioon ei kuitenkaan voi olla ratkaisu, sillä esim. FinRavinto 2017 -tutkimuksen mukaan yhdeksän kymmenestä suomalaisesta aikuisesta syö liikaa suolaa.

Suomessa tärkeimmät jodin ruokalähteet ovat eläinkunnan tuotteet ja leipä, johon lisätty jodioitua suolaa. Vegaanit, varsinkin viljatonta ruokavaliota seuraavat sellaiset, saavat taas olla tarkempia omien ravinnetarpeiden täyttymisestä. Ruokavirasto suositteleekin omassa ohjeistuksessaan vegaanit suoraan käyttämään ravintolisävalmistetta.
Mistä vegaani saa jodia?
Kasvikunnan tuotteista tärkein jodin lähde on merilevät. Ongelmalliseksi tämän lähteen tekee jodin määrän suuri vaihtelevuus sekä levätyyppien välillä, että myös saman tuoteryhmän sisällä. Jodin määrään merilevästä valmistetussa ruoassa kun voi vaikuttaa jodin määrä alkuperäisessä merivesiolosuhteessa, jossa kasvi on kasvanut, sen käsittelyssä ja lopulta sen valmistuksessa ruokaa varten.
Merilevien jodimäärä vaihtelee luontaisesti paljon, ja kun kyseessä on hivenaine, jonka turvallisella saantimäärällä on yläraja, tulee sen säännöllisessä lisäämisessä ruokavalioon olla varovainen.
Merilevistä kombussa on hyvin korkea, moninkertaisesti suositukset ylittävä määrä jodia, eikä näin ollen sovi päivittäiseen käyttöön. N. 1 g kuivattua wakame-merilevää sen sijaan pitäisi pysyä päiväsuosituksen rajoissa. Sushissa käytetyssä nori-merilevässä jodia on huomattavasti vähemmän, eli n. 40–120 µg per arkki.
Paradoksaalista kuitenkin on, että merilevät kuuluvat hyvin keskeisesti japanilaiseen ruokakulttuuriin. Japanilainen väestö on perinteisesti ollut maailman terveintä ja pitkäikäisintä, joten ainakaan heidän kohdallaan merilevän ja näin ollen jodin runsas päivittäinen nauttiminen (1000–3000 µg päivässä) ei ole osoittautunut terveydelle vahingolliseksi.
Jodioidun ruokasuolan ja leivän sekä merilevän lisäksi vegaaneilla on vielä yksi mahdollinen jodin lähde, eli kasvismaidot, joihin on lisätty jodioitua suolaa. Itse olen toistaiseksi löytänyt vain kolme kaurajuomavalmistetta, joihin on lisätty jodia, eli kotimaiset Fazer Aito ja Valio Oddlygood sekä ruotsalainen Oatly! Näistä ensimmäisessä on jodia 16 µg sadassa grammassa ja kahdessa muussa 22,5 µg eli n. 15 % päivittäisestä suosituksesta. Tämä on sääli sillä kaurajuomien proteiinimäärä ei vastaa esim. soijajuomien vastaavia lukuja.
Huom. Tähän blogiin kirjoitetut huomiot ravinnosta, ravinteista tai ruokavaliosta eivät korvaa lääketieteellisiä neuvoja. Jos harkitset ruokavaliosi muuttamista, olethan yhteydessä lääkäriisi.