Yksi tapa ymmärtää ihmisten käyttäytymistä ja päätöksentekoa on nk. cost-benefit analysis (eli suomalaisittain kustannus-hyötyanalyysi), jota aivomme alitajuisesti laskee jokapäiväistä elämää navigoidessamme. Tekemät päätökset saattavat olla pieniä ja näennäisen mitättömiä, kuten valitsemmeko ratikan keski- vai takaoven taikka elämänkulun kannalta mahdollisesti ratkaisevia, kuten menemmekö juttelemaan tutun mukavan oloisen tyypin kanssa baaritiskille.
Analyysia ja laskelmia voi yrittää tehdä tietoisesti, mutta niin kuin monen muun käyttäytymistä ohjaavan tekijän kanssa, tunteemme ja rationaalinen mielemme ei aina ole samalla linjalla. Tämä näennäinen ristiriita sen suhteen mikä olisi järkevää toimintaa voi johtaa turhautumisen tunteisiin ja jopa itsensä sättimiseen. Olo on kuin ei lainkaan hallitsisi omaa elämää.
Tässä tilanteessa olisi hyvä lopettaa se sättiminen ja muistaa, että taustalla toimii em. hyötyanalyysilaskelma. Jotain hyötyä sinä koet – kenties alitajuisesti – tilanteesta saavasi, muuten muuttaisit käyttäytymistä. Se mitä saatu hyöty kulloisessa tilanteessa on vaihtelee tietenkin tilanteesta toiseen. Evolutionaarisesta näkökulmasta kaikki syyt palaavat aina omien geenien jatkamisesta seuraavaan sukupolveen ja välillisesti siis myös omaan eloonjäämiseen. Eli yritä antaa itsellesi armoa.
Käyttäytymistä ohjaavien alitajuisten syiden kartuttaminen voi kenties auttaa asiaan liittyvien ahdistuksen tunteiden lieventämiseksi tai itsesyytösten helpottamiseksi, mutta asiaan voi myös reagoida kylmän käytännölliseksi. Syyt ovat mitkä ovat, miten muutan käyttäytymistäni?
Älä jätä kaikkea tahdonvoiman varaan
Yksinkertaistettuna kustannus-hyötyanalyysin mukaan ihminen tekee asioita, joiden kustannus ei ole siitä saatavaa hyötyä korkeampi. Useamman meidän kohdallamme ongelmalliseksi kuvio muuttuu siinä vaiheessa, kun tilanne vaatii lyhyellä aikavälillä korkean kustannuspanoksen pitkän aikavälin (potentiaaliseen) hyötyyn. Ihmisten kyky siirtää tyydytyksen kokemusta tuonnemmaksi vaihtelee yksilöittäin, mutta harva meistä pystyy, jaksaa tai edes haluaa pysyä skarppina jokaisen tekemämme päätöksen suhteen. Useimmat meistä ei ole niin tunnollisia.
Parhain ratkaisu tähän dilemmaan, jonka olen löytänyt ja omassa elämässäni hyväksi havainnut, on tarpeeksi pienten muutosten tekeminen. Kun välitöntä hyötyä ei voi heti omalle alitajuntaiselle liskoaivolle osoittaa, ainoaksi vaihtoehdoksi jää, että muutoksen aiheuttama kustannuksen lisäys täytyy olla niin matala, että uusi alitajuntainen hyötyanalyysilaskelma hyväksyy sen kannettavaksi vain kohtuullisella lisävaivalla, eli tahdonvoimalla.
Se, miten paljon tahdonvoimaa meillä jokaisella on käytössä, on sekin yksilöllistä ja on vain hyväksyttävä. Jos muutos ei meinaa vakiintua, kustannus on yhä liian korkea tahdonvoimalla selätettäväksi. Pienennä tavoitetta ja anna sille aikaa. Loputon joukko pieniä muutoksia + aika = iso muutos.